Am I waving

Saturday, February 26, 2005

No, huh-huh!


No, onneksi ei Kissalähde kokonaan kadonnut... Tein liian pikaisia johtopäätöksiä eräiden aikaisempien 'kuolemien' perusteella!

***
Tänään pitää u-l-k-o-i-l-l-a ! Nautin kevään aavistuksesta. Se tunkee näinä päivinä nenään jokaisesta pikku oksan silmusta, tintin tiu'usta ja lumen narskahduksesta. Ihana valo, aurinkoinen!


Friday, February 25, 2005

Deittailusta

En ole vähään aikaan pysähtynyt edes ajattelemaan saati kirjaamaan ystävän-etsintä-netin-treffipalstoilta tilannetta. Pari viikkoa sitten tein suuren ratkaisun ja uskaltauduin laittamaan ilmokkeeseeni kuvani. Ihan tuoreen ja omannäköisenikin. Siinä vaiheessa olin tavannut joitakin salskeita ja vähemmän salskeita miehiä, ei kipinää kun ei puhuttavaa edes ensimmäisillä kaffeilla riittänyt. Olihan niitä treffi-sivulla kävijöitä ennen sitäkin ollut, oli viestejä riittävästi mietintään. Kuvalla oli kuitenkin dramaattinen vaikutus.

Ah, miten ihania sananiekkoja suomalaisissa miehissä löytyykään kun he päämäärän ovat itselleen asettaneet! Kyllähän nainen haluaa kuulla noita ihania lurituksia, joita miehet viljelevät, luullen ensimmäistä kertaa moisten sulokkuuksien saavuttavan kirjoitustensa kohteen! Ja voi, kun kolmas tai neljäs urho lausahtaa 'olet vaarallinen' ja jatkoviestissä surkutellaan miesautoilijoiden kohtaloa, niin alkaahan sitä nainen miettiä, mikä opas on noin hyvän myyntimenestyksen saavuttanut! Sillä ihan omaa sanottavaa on sitten kyllä harvemmalla miehellä. Lähes viisikymmentä miestä oli sitä mieltä, että juuri minä olen se oikea, se nainen, jota hän on etsinyt viimeisen vuoden, kaksi.

Olen siis tullut vaiheeseen, jossa tarjokkaita on liikaa. Kun olisin erittäin tyytyväinen yhteen hyvään, niin nyt olen ajattelemattomuuttani tai ehkä peräti naiiviuttani antanut useamman herrahenkilön sekoitella sanojaan viestipalstallani.
Miten näin pääsi käymään, täytyykö ruveta laatimaan jotain pisteytyslistaa arvostamistani ominaisuuksista vai etenenkö tunteetta, ei kun tuntee-l-l-a, niin kuin tähänkin asti? Valokuviakin on kertynyt sähköpostit täyteen, ikähaarukalla 27-55 v. Chatissä on keskusteluja käyty, flirttiä ja vakavaakin. Mitä nuorempi mies, sen fiksummat jutut - siksikö, ettei kumpikaan tosissaan kuvittele minkään sortin tapaamista tai sitoutumista toiseen? On helppo olla aito, puhua omalla äänellään. Toisaalta pitäisi olla päinvastoin? Jos hakee jotain vakavaa, pitäisi puhua aidosti turhanaikaista flirttailua välttäen, hmm...

Hitostako noita tietää, hätäpäissäni olen taas sopinut tapaamisen parin, huom. omanikäiseni, miehen kanssa, jollain perusteellahan minä nyt kuitenkin joudun miettimään tulevaisuuttani. Vietänkö tulevia vuosia yksin tai hyvän kaverin kanssa. Löytyykö tuolta kanavalta se oma SO('significant other', jännä sana). Huonosta tai vähemmän merkittävästä en kyllä huoli.

Yksi tosi 'fiksu' vastaus tuli, olkoonkin pedantti: "Pidin profiilistasi. Täytän ihannemiehesi kriteerit paitsi yhtä! Olen huomattavasti vanhempi. En halua olla mikään 'melkein' vaan täydellinen! Joten, kaikkea hyvää!" Hei, nyt alkoi taas naurattamaan...

Tämä nyt tarkoitti, että niin vakavissani kuin olenkin, niin kyllä viime aikojen parhaat naurut löytyy noilta tantereilta - toivottavasti myös vastapuolille!


Thursday, February 24, 2005

Jännä sana



MIHIN menit, Kissalähde !! Kaipuu jää...



Wednesday, February 23, 2005

Lukuloma



Jaa loma vai? Siis aivan oikea sananvalinta - lukuloma. Abi-loma. En minä jaksa tätä! Aina kun vain eksyn kotiin ja istahdan ansaitusti sohvalle tai levolle muuten vaan, niin se alkaa.

-Äiti! Onko mehua?

-Äiskä hei... mitä ruokaa?

-Joko kävit kaupassa!? Äip-pää!!

-Äi-tii! Tuu pyyh-ki-mää!

Tuo viimeinenkin on päivittäinen kutsuhuuto rakkaalle äidille, se on kyllä sellainen sallittu inside-joke, johon lankean edelleen joka kerta.

Mutta asiaan - Miksi tähän asti itsenäisesti menemisensä ja tulemisensa hoitanut nuorukainen yht'äkkiä orjuuttaa (lue: pyrkii orjuuttamaan) äityliä tällä tavalla? Hän myöntää, että hiukan jännittää nuo tulevat koitokset, ajatus sumenee tai päähän ei mahdu muuta kuin pelko, miten millään ehtii koko kirjapinon, muistiinpanot...
Mietimme kirjoitusten mielekkyyttä ja minusta tuntuu hyvältä saada olla tässä kuuntelemassa, jakamassa.

Ymmärränhän minä, ettei näiden kovien paineiden keskellä pysty tekemään voileipiä itse. Ja lähden taas takaisin lähikauppaan; unohdin mandariinit...


Saturday, February 19, 2005

Mun sunnuntainelonen, ei kun -vitonen



Avaraa luontoa katsellessa tuli mieleen, että usein mietin mikä eläin haluaisin olla. Siis jos haluaisin.
Varmaan muut aviksen ystävät kommentoivat, kuinka Australaasian pikku hiirulais-uroot kahden viikon kiima-ajan jälkeen kaatuvat loppuunpalaneina rähmälleen ja naaraat jäävät yksin pärjäilemään tiineen olonsa kanssa.

Mutta nyt siis minun omaan sunnuntaineloseeni; ei kai se haittaa vaikka se on laadittu lauantai-illan ratoksi.

1.Jos olisit eläin niin mikä eläin olisit?
Olen aina ajatellut, että voisin olla tunturipöllö, vaihtoehtoisesti tunturihaukka?

2.Jos olisit puu niin mikä puu olisit?
Vaahtera, ilman muuta.

3.Jos saisit uudelleen olla abi niin mihin roolihahmoon verhoutuisit? (tämä kysymys tietysti siitä, että poikani, abi herätti tämmöisen ajatuksen männä viikolla)
Joku noitahahmo, vai ehkä... joo noita.

4.Jos saisit vaihtaa paikkaa yhden postauksen ajaksi toisen blogaajan kanssa niin kenen pasmat menisit sekoittamaan ja kenet uskaltaisit päästää omissa nimissäsi valloilleen?
(Eli näin tästä tuli kuitenkin sunnuntaivitonen kun toi on 4 & 5)
4.Kiehtois mennä vaikka postaamaan Nurmelana jotain omaa deittien odotus kauhuskenaariota
- tulis kauheesti kommentteja, että mitä sää Nurmela ny tommosta sekoilet!

5.Ja kuka vaan vois tulla wavyksi
ajattelin ensin, mutta kun kävin päivällä katsomassa Almodovarin Huono kasvatus, niin vois vaikka Sedis tulla heittään jonkun syvällisen arvion, jossa ois kivasti taustatietoa ja asiantuntijan ote; itse osaan vain ihastella hienoa kuvausta, musiikkivalintoja, upeaa näyttelijäntyötä.
Huonon kasvatuksen aihehan (kirkon koulukodin padret kohtelemassa kaltoin suojattomia poikia) on jo nykyisellään loppuunkaluttu (niin, hmm), mutta tuo leffa ON hieno. Ja filmi sisältää muutakin mietittävää kuin mainitsemani osan.

En pystynyt äidilleni sanomaan puhelimessa ihan suoraan, missä asussa poitsuni abi-ajelullaan esiintyi: Hän oli hankkinut 'leopardinnahkaisen' pitkän takin ja hatun ja ripusti itsensä niin täyteen koruja kuin nyt kirpparilta sattui löytymään!
Siis sutenööri...



Wednesday, February 16, 2005

Parisuhde ja miesnäkökulma


Aamuluvut Mealla, ja tuli mieleen parin päivän takaa luettu 'miesnäkökulma' parisuhteen kahnauspaikoista.

Otan siitä osan tähän kommentoitavakseni (kursiivilla) ja lopussa linkki koko tekstiin.

Miehisiä ohjeita parisuhteen hoitoon

Yleensä parisuhteen toiminnan sääntöjä kuullaan naisen suusta. Seuraavassa sääntöjä naisille miehisestä näkökulmasta. Sääntöjä? Siis sääntöjä...

* Opettele käyttämään wc-pytyn kantta. Olet jo iso tyttö. Jos se on ylhäällä, laske se alas. Me käytämme sitä ylhäällä, sinä alhaalla. Emme mekään naljaile siitä, että sinä jätät sen alas? Kyllä se on niin, että jos sinä minun kanssa haluat, niin pytyn kansi alas, AINA!

* Syntymäpäivät, ystävänpäivät ja hääpäivät eivät ole testejä, joissa tarkistetaan osaammeko taas ostaa sen täydellisen lahjan. Kyllä pikku testailu on tarpeen?

* Joskus emme ajattele sinua. Opettele elämään sen asian kanssa. Oletkos luullut, että me ajattelemme aina sinua?

* Sunnuntai = urheilua ja / tai autoja. Se on kuin täysikuu tai vuoroveden vaihtelu. Anna sen olla. tämän voin antaa olla

* Ostoksilla käynti EI ole urheilua. Emmekä me koskaan tule ajattelemaan toisin.
Ei se saisikaan olla urheilusuoritus, sen takia mies tarvitaan kantamaan ostokset.
* Itkeminen on kiristystä. Niinkö?

* Pyydä selvästi, jos haluat jotain. Tehdään tämä nyt selväksi; hienovaraiset vinkit eivät tepsi.
Vahvatkaan vinkit eivät tepsi. Ilmiselvät vinkit eivät tepsi! Kakista tarpeesi selkeästi ulos.

* Kyllä ja ei ovat täysin hyväksyttäviä vastauksia lähes jokaiseen kysymykseen. Edelliseen, kommentoimattomaan vinkkiisi viitaten, sano nyt hitossa selvästi, mitä ajattelet!

* Kerro ongelmistasi ainoastaan jos haluat niihin ratkaisun. Niin me toimimme. Sympatiaa voit hakea naisystäviltäsi. Kuule, niin olen tehnytkin, aina.

* Tarkista autostasi öljyt! Pliis! Onneksi huoltamolla osaavat! Tsiis!


* Jos pidät itseäsi lihavana, luultavasti olet sitä. Älä kysy meiltä. Emme suostu vastaamaan. niin

* Jos jokin sanomamme voidaan tulkita kahdella tavalla, ja toinen niistä tekee sinut vihaiseksi tai surulliseksi, tarkoitimme sitä toista. huomattu

* Anna meidän rauhassa katsella naisia. Teemme niin joka tapauksessa; se on geneettistä. joo, justiin, minäkin olen, haloo, nainen

* Kristoffer Kolumbus ei tarvinnut ajo-ohjeita, emmekä tarvitse mekään. onhan tämä nähty!

* Suhteemme ei tule koskaan olemaan sellainen kun se oli kahden ensimmäisen kuukauden aikana. Opi elämään sen kanssa. Ja lakkaa valittamasta naisystävillesi. vice versa

* Kaikki miehet näkevät ainoastaan 16 väriä, ihan niin kuin Windowsin asetuksissa. Esimerkiksi persikka on hedelmä, ei väri. Eikä meillä ole aavistustakaan siitä mikä beeshi on. entäs Marko/ Inno ja Tomi/ Tila?

* Emme ole ajatuksen lukijoita, emmekä koskaan tule sellaisia olemaankaan. Tämä puute ei kuitenkaan ole todiste siitä ettemme välittäisi sinusta. uskotaan

* Jos kysymme mikä vaivaa, ja sinä sanot " ei mikään", toimimme sen mukaisesti. Tiedämme että valehtelet, mutta mielestämme asian kaivelu ei ole vaivan arvoista. kokeilisit joskus ja yllättyisit

* Jos kysyt kysymyksen, johon et halua vastausta, voit odottaa vastausta jota et halua kuulla. niinpä

* Kun olemme lähdössä jonnekin, kerta kaikkiaan mikä tahansa vaate joka on päälläsi käy. Oikeasti. haloo, Nainen tässä!

* Sinulla on tarpeeksi vaatteita. no ei todellakaan ole!

* Sinulla on liikaa kenkiä. no ei todellakaan ole!

* Kiitos kun luit tämän. Tiedän että joudun nukkumaan sohvalla ensi yönä, mutta se ei haittaa. Se on vähän kuin telttailua? minäkin tykkäisin 'telttailla'

* Ai niin, vielä yksi asia; Olen hyvän muotoinen. Pyöreä on hyvä muoto. Kuule, voisitko muistaa, että pyöreä joskus on, joskus ei ole hyvä muoto!


No, miehen osuus kokonaisena Positiivareissa.



Tuesday, February 15, 2005

Ristiriitoja


Olen ristiriitojen keikuttama. Yritän päättää, mikä on taas tänään oikein tai järkevin tapa toimia. Tällä kertaa kirjoittajaegoni on tosi hämillään. Sukulainen sanoi, että on kiva lukea, mitä sinulle oikeasti kuuluu. ??##¤&?? Siis, en kai ole kirjoittanut juuri mitään kuulumisistani - minähän suorastaan vältän oikeita paljastuksia. Tietysti ajattelen, että minut tunteva osaa lukea rivien välistä, mutta...

(Virtuaaliystävyydestä, jollaiseksi tämän Blogistaniankin kohdallani luen, ovat kirjoittaneet kiinnostavasti näinä päivinä vaikkapa Hanhensulka ja Mette.)

Sehän on totta, että lukeminen esimerkiksi on intohimoni, ja sekin on totta, että vaikka varastan aikaa kaikista muista tekemisistäni, niin kyllä minä paljon muutakin teen kuin luen. Mutta enpähän ole aikonut kertoa niistä.

Kuitenkin, koen ottaneeni wavynä vähän heppoisen ja riittävästi itsestäni poikkeavan minän. Kun olen luonteeltani 'oikeasti' vakava, niin yritän puristaa itsestäni sitten jotain täysin muutakin näkyville. Ei minua nolota esimerkiksi kertoa deittailuistani netissä, kun teen sen wavynä. Enhän minä ihan oikeista tapahtumista tahtoisikaan kertoa, johan se olisi väärin vastapuolia kohtaan. Wavyhän saa hiukan poiketa totuudesta.

Ihailen kyllä edelleenkin omilla nimillään kirjoittavia bloggareita; yksi kiva uusi naistuttavuus vielä tältä melkein nimi-kasvolliselta saralta on Susienne, mukavaa luettavaa.

Miksi nukutaan, niin miksi tosiaan? Kakkoselta tuleee tänäiltana Inhimillinen tekijä, jonka aihe kiinnostaa meikäläistä yökukkujaa, jota harvoin nukuttaa vähiksi jäävistä unista huolimatta. Mitä riskejä elämääni tämän takia liittyy; se on katsottava.

Jaa, vielä yksi lisäys. Vakavuudestani huolimatta hymyilenkin paljon. Ainakin käydessäni täällä, syntyy näitä



Monday, February 14, 2005

"Vuoroin vieraissa"


Olipas taas Kati P. antanut oivan nimityksen ilmiölle,
'paikkaharhanolostus' - mistä sie Kati keksit noita?

Ilmiönä tuo on niin hauska ja pienellä laskutoimituksella kuvittelen olleeni suunnilleen ikäisesi, kun minulle tapahtui seuraavaa. Että ihan luonnollinen ilmiö, siis.

Olinpa silloisen mieheni kanssa käymässä pääkaupungissa ja hän pysäytti auton päärautatieaseman edustalle ja jäi odottamaan minua. Minun piti kiireesti käydä ostamassa lippu, olin jäämässä itsekseni pariksi päiväksi rilluttelemaan ja meillä oli kiireaikataulu vielä ehtiä yhdessä käydä erään tuttavaperheen luona, no, jossain Pakilassa tai vastaavassa, mistä minä tiedän, mikä se oli.

Se nyt ei kuitenkaan ollut tässä tärkeä tieto. Siispä. Jouduin jonottamaan tietenkin lippuluukulla ja arvasin äijän hikeentyvän; luonnostaankin odottelusta, mutta olipa ihan hellepäiväkin.


Kun sitten viimein lippuineni juoksin pihalle ja pomppasin auton kyytiin, niin karjaisin vain jo itsekin kiukkuisena: "No, ala nyt jo kaasuttaa, jos aiot ehtiä illaksi kotiin! Eikä ollut minun vika, että kesti näin pitkään!" Vedin auton oven kiinni ja käännyin katsomaan miestäni.

Harvoin jään hiljaiseksi, mutta silloin jäin - ei ollut minun mies ratin takana, ei ollut minun äiti eikä anoppi takapenkillä istuva vanhempi naishenkilö, eipä tainnut olla minun pussukkani tuo hansikaslokerossa vilkkuva muovitötsä. Eipä siis ollut meidän autokaan - olipahan vaan samanvärinen ja samanmerkkinen, melkein samassa paikassa!

Sain pian puhelahjani takaisin, kirahdin ylös ja ulos selitystä mumisten ja viittoillen tämän auton takana seisovaan omaan autoomme. Voi paikkaharhanolostus!
Mies tietysti oli ilahtuneena seuraillut töytäilyäni ja vihelteli pääkaupungin ruuhkasta ja helteestä huolimatta varsin tyytyväisenä elämäänsä.

Minä olin ehkä kohtalaisen hiljaa.


Me naiset/ me Ystävät



Olin aikonut kirjoittaa hienoja sanoja Ystävyydestä. Erikseen niitä lähetellä ja meilailla ystäville, niille tosi-tosi -sellaisille. Ja tänne blogiin kirjata.

Sori, en nyt ehdikään. Laitan tähän hyvin osuvan kuvauksen ystävästä, (sain tekstarina Ystävältä tänä aamuna). Ainakin jokainen nainen tietää, että näin on:

"Ystävä on kuin lempirintsikat: tukee, saa sinut näyttämään hyvältä, on aina lähellä sydäntä, mutta niitä on tosi vaikea löytää"

Sen sijaan, että niin kauheasti etsisi itselleen ystävää, voisi opetella olemaan ystävä lähimmäiselleen.

Toivon, että Sinulla on Ystävä!


Saturday, February 12, 2005

kirjoista ainakin

Kävinpähän kirjastossa ja siitäkin poden taas huonoa omaatuntoa. Kun kerran olisi järkevääkin tekemistä, kotitöitä tai kuntoakin pitäisi hoitaa ja ulkoilla. Miksei voisi vaan yksinkertaisesti nauttia niistä asioista mistä nauttii juuri kullakin hetkellä eikä aina kuvitella, että pitäisikin olla jossain muualla tekemässä jotain muuta!!

Kun olisikin sellainen vempele, että voisi kuulokkeet korvilla pasteerata tuolla ihanan aurinkoisessa säässä ja samalla nauttia lukemisesta. Eli kun musiikkia ja radiota voi kuunnella milloin vaan ja missä vaan, niin oisi sellainen mahdollisuus, että painat vain valitsinta ja kanavalta alkaisi tulla lempikirjallisuutta ja sitten sitä tietysti pitäisi voida kelata ja kerrata ja aloittaa aina haluamastaan paikasta uudestaan...

No, vähän tätä ajatellen lainasin ensimmäistä kertaa ikänään sellaisen
äänikirjan. Kun ajattelin, että samalla tekisin hiukan keittiötöitä ja ehkä siivoilisin kaappeja ja kuuntelisin rattoisaa luentaa. En nyt kyllä mitään lempparia löytänyt, mutta sattui käteen Panu Rajalan Senaatin ratsumies.

Eipä se nyt voi mitään ahaa-elämyksiä suoda, kun sen lukee joku toinen ajattelin ensin. Vaan nytpä kävikin niin, että en minä osaakaan tehdä montaa asiaa yhtaikaa. Tuon kirjan aihemaailma on sellainen, että sitä pitää istua kuuntelemaan eikä silloin voi samalla tehdä makaroonilaatikkoa, siivota jauhokaappia, tutkailla nurkka-alakaapin syömiä tupperware-muoviastioita, kerätä lattialta pudonneita pippureita jne. Silloin jää aina joku lause kuulematta!

Ja mikähän siinä on, että kun itselle vieras ääni lukee, niin ei mielikuvillekaan jää samanlaista tilaa kuin itse lukiessa...
Tällä vähäisellä kokemuksella päätin siis lukea kirjani itse, jätin keittiön oman onnensa nojaan (no, makaroonilaatikko oli jo uunissa) ja yritin arpoa, mikä kirja seuraavaksi pääsee hyppysiini... Se on, Stefano Bennin (kustantaja mainitsee häntä sisäkannessa Italian Arto Paasilinnaksi) kirja nimeltä Keplo.
Kannessa on pieni lehmän kuva ja lause 'Uneksin niin lujaa, että nenästäni alkoi vuotaa verta.' No, käyn juoksemassa päivän lenkin ja sitten syön ja luen yhtaikaa.



Wednesday, February 09, 2005

Huoneen ikävä


Niinkuin Mealla, minullakin on huone, joka vain on. Tämä rakas pikkuruutuni on pienessä huoneessa, jossa oleskelen paal-jon enemmän kuin vaikkapa sohvalla telkkarin ääressä. Erityisesti viime aikoina minusta on alkanut tuntua, että... Tämä ON tietysti ihan hupsu ajatus, mutta, minusta on tosiaan alkanut tuntua siltä, että huone-joka-on ikävöi minua.

Tässä naputtaessa alkoi tuntua joskus kuin se inahtelisi ja pyytäisi jotain! Välillä kuvittelin kuulevani sanatkin -eikö joku voisi imuroida villakoirat? -miten olisi kukkien kastelu silloin tällöin? - mitä nämä lehtikasat tekevät sohvapöydällä?

Onneksi keksin mielestäni molempia osapuolia tyydyttävän ratkaisun. Minä saan kaikessa rauhassa surffailla täällä Ihmemaailmassa ja huone-joka-on viihtyy nyt paremmin itsekseen. Laitoin nimittäin sille television auki. Aika ajoin käyn vaihtamassa kanavaa ja jos hiukankaan tulee liian hiljaisella volyymillä ohjelmaa (tiedän sen siitä, että alan taas kuulla niitä vaativia inahduksia), niin kiirehdin laittamaan välillä soimaan jotain kunnon musaa; huone-joka-on pitää esimerkiksi Apocalypticasta, Stratovariuksesta jne. Näin saamme molemmat viettää laatuaikaa itseämme miellyttävällä tavalla.


Saturday, February 05, 2005

Unelmia, unia



Minäkin kaipaisin joinakin iltoina Frankia tai sitten vaikka Cole'ia, kun kävin elokuvan katsomassa. Se jäi ensi-iltansa aikaan minulta näkemättä eikä se kaikkien arvostelijoiden mielestä mikään huippuleffa ole, mutta kyllä se kylmänä talvipäivänä sai veren mukavasti lämpenemään. Tuli haikea olo ja samalla kuitenkin ah-niin-romanginen.

Sitten nukuinkin myöhään tänä aamuna. Näin hyvin outoa unta, en Sarasvuosta. Minun unessani ihmisillä, osalla heistä, oli värillisiä valokehiä (ei numerosarjoja) pään päällä, vähän pyhimysmäisesti. Siinä unessa oli muitakin outoja tapahtumia, minun piti kiivetä wc:henkin jonnekin ahtaaseen torniin, jossa olikin sitten baari... Heräsin siihen, että puhelin soi ja minulla oli jo kiire vessaan. Äiti saattaisi loukkaantua, jos tietäisi miten usein puhun hänelle pöntöllä istuen. Ei siinä ole mitään kätkettyä merkitystä, pelkkää sattumaa.


Wednesday, February 02, 2005

Linkei olla pitää

Tuesday, February 01, 2005

Turha selitellä

Eipä tämä selityksiä kaipaa.

nemesis
Nemesis


?? Which Of The Greek Gods Are You ??
brought to you by Quizilla