Am I waving

Monday, January 31, 2005

Toimii

Teknisistä ongelmista yksi on hoitunut. Tulostin vain alkoi toimia. Tulin kai painaneeksi vahingossa jotain oikeata painiketta. Niin sen täytyy olla. Sain printattua ii-hanan kuvan näiltä sivuilta.

Jostain pikku säleverhosta ei tällaisena aamuna ole haittaa, kun verhot avatessa lumi oli keräytynyt puoleen väliin ruutua kuin vanhan ajan salusiini, ulkopuolella onneksi. Ja ikkunassa oli lumitähtiä. Leikkele oma, jos et saanut lahjaksi niin kuin minä!
Ihana aamu, tammikuun viimeinen päivä, mutta uuden viikon ensimmäinen. Minä taidan pitää maanantaipäivästä ihan yhtä paljon kuin muistakin viikonpäivistä.

Jos ei olisi muita tehtäviä, niin voisi jatkaa
Pride and Prejudice

Chapter 40

Elizabeth's impatience to acquaint Jane with what had happened could no longer be overcome; and at length, resolving to suppress every particular in which her sister was concerned, and preparing her to be surprised, she related to her the next morning the chief of the scene between Mr. Darcy and herself.

Miss Bennet's astonishment was soon lessened by the strong sisterly partiality which made any admiration of Elizabeth appear perfectly natural; and all surprise was shortly lost in other feelings. She was sorry that Mr. Darcy should have delivered his sentiments in a manner so little suited to recommend them; but still...

Voi olla jonkun mielestä pyhäinhäväistys, mutta tämän voisi laittaa linkiksi tuohon parhaat naurut -osioon. En voi mitään sille, että tämä kirja auttaa kaikenlaisiin mielentiloihin, missä naurua kaipaa, tai sellaista vinoa hymyä, sorry J.Austen.



Sunday, January 30, 2005

Apuja, pliis!

Sellaisesta blogista, jota ei koskaan lue ;-) voi löytää hyvän vinkin ongelmiinsa. Harmi vaan täytyy laatia oma ilmoitus kun yhteystiedot oli pyyhitty näkymättömiin.
Hmm... minähän voin heittäytyä avuttomammaksi kuin olenkaan melkein millä alalla hyvänsä. Varmistelen sitten vaan, että 'avuksi' tulijat ovat sopivaa ikäluokkaa ja kaliberia - sori vaan, Janne, mikään 'pieni mutta komea' ei todellakaan käy!
Ihan laiskuuttani en rupea nyt kummempaa ilmoketta laatimaan; olen huomannut, että joku joskus lukee kirjoitelmiani ja kuvittelen joukossa olevan neuvokkaita koneenkäyttäjiä. Joten iso PLIIS HELP!
Akuuteimmasta päästä: tulostimeni kettuilee, en ole vielä osannut tuoda kuvia blogiin... Niin, ja deittailupuolelle: iso, hauskannäköinen ja neuvokas + näppäräsorminen mies, kork. 42 v. Ota yhteys mahdollisimman pian! Kuvani saat paluupostissa, ehkä.

j.k. Myöskään kuivausrummussa ei kaikki ohjelmat toimi, keittiön kattovalaisimeen ei tule sähköä, makkarin säleverhon mekanismissa häikkää... eipä kai muuta.



Nallekarhu nukkuu jo... vai nukkuuko?

Hitot sittenkin! Tulin aikaisin kotiin kun ei haimani kertakaikkiaan kestä ravintolaelämää! Eipä se mitään, onneksi on Blogistania ja Nallekarhukin nukahti juuri tyyny sylissään (onko tyyny yhtä pieni vai yhtä pehmeä kuin minä?)

Mutta kiinnostukseni antiikkiin vei minut tälle sivulle eka kertaa ja pääsin siis rauhassa testailemaan tällaisin tuloksin:


eisinu
Olet Ei Sinutella! Maailma on täynnä ikäviä
ihmisiä...
http://eisinutella.blogspot.com/


Which famous finnish top blog are you?
brought to you by Quizilla


Luullakseni minäkin kannatan teitittelyä aika pitkälle, ennen kuin aletaan sinutella. Kukas sinä olet - mene nyt heti nukkumaan siitä, Nallekarhu! Hiihihdelhään sitten päivännäöllä... ei kun, hihitellään,niin...


Saturday, January 29, 2005

Ne saksalaiset

Uskottavahan se on, eilisen postini (laskuja, nootteja) seassa oli ihan kirje-kirje!

Saksalainen leima ja 'luftpost' - tuli ihan teinivuodet mieleen, kun lukuisille ulkomaan ystäville kirjeen päälle kirjoiteltiin Via Air Mail... ah... Tämä kirje tuli kuitenkin Deutsche Welleltä, mit freundlichen Grüssen. Siellä ollaan kiinnostuneita kuulemaan tai siis saamaan lisää palautetta tällaiselta arvostetulta ja kiinnostuneelta katselijalta! No, olenhan minä pariin katsojakilpailuun osallistunut. Olen muuten osallistunut joskus kotimaisten kanavienkin kilpailuun, mutta en ole tällaista ystävällistä kirjettä saanut, jossa kyseltäisiin mitä kuuluu ja toivoteltaisiin kaikkea hyvää ja toivottaisiin hyvän suhteen jatkuvan. Ehei, kotimaisuuskin muutetaan rahan tarpeessa.

Palataan sen verran vielä DW-TV:n tarjontaan, että kyllä katselen esimerkiksi sellaisia mielenkiintoisia pätkiä kuin euromaxx, im Focus ja Gute Reise TV. Hyvällä matkalla oltiin eilen Kölnissä, josta kerrottiin sellainenkin hauska erikoisuus, että ei tarvitse tuskailla hiustensa kanssa vaikka yöpippaloihin lähtiessä. On Kölnin keskustassa hiussalonki, jonne voi poiketa öiseenkin aikaan, tarjotaan drinksuja ja mukavaa musaa, iloisia hymyjä, tähtisadetikkuja sun muuta. Ah, taas tahtoisin Kölniin, kun mulle iskee bad-hair-day aina kun on iltameno, niinkus tänäänkin!!



Friday, January 28, 2005

Hymyä ja hyvää mieltä

Tässä ruokatunnilla ihan ajattelin muillekin kuin itselle laittaa hymyä suupieleen sellaisena päivänä, kun ei muuten hymyilytä. Ruokatunnin antimeni on aika samanlainen kuin Mealla arkisin. Tällä kertaa kuppi kahvia ja, niin, melkein kaloriton ja mauton voileipäkorppu. Silloin on pakko niitä hyvän mielen asioita etsiskellä, joita Kati luetteli blogissaan tammikuun kymmenentenä, muistan päivän, koska se on veljeni syntymäpäivä eli hyvän mielen päivä, kiva veli.

Huomasin, että Ainailonaakin joskus ärsyttää samanlaiset asiat kuin itseäni, kiitos vinkistä, siis niistä sukkiksista! Niihin saa tosiaan parikin lajia per lahje, vääntää vaan solmua väliin...

j.k. klo 19 Hintalappu-tarra ei sitten millään pysyny sukkisten pinnalla - mulla oli mukana mustat, johtuisko väristä?


Kuvitelmat vs todellisuus



Suomalaiset liikkuvat vähemmän kuin kuvittelevat, tutkivat Yle ja Suomen liikunta ja urheilu. Meille ei tule tarpeeksi usein (5 krt/vko kuulemma pitäisi tulla) hiki. Niinpä tietenkin me kaunistelemme omia tekemisiämme. JOS minulta olisi kysytty viimeisen viikkoni liikuntapv-kirja, se olisi ollut tällainen:

pv 1 Kävelylenkki, reipasta kävelyä 1,5 h
pv 2 Keilailu vajaa 1h, yksin, 5 sarjaa, eli tuli lämmin + kävelylenkki 1h
pv 3 Jooga 35 min + kävely
pv 4 Kuntosali, 45 min, kevyt
pv 5 Jooga 35 min, Reipas kävely 1 h
pv 6 Hiihto, 50 min, ensi kerta kolmeen vuoteen, kyllä tuli hiki
pv 7 Veroilmoituksen laadintaa, hirvee hiki.

Mutta siltä se pahasti näyttää, etä en liiku tarpeeksi hikisesti! En kyllä lupaa mitään.

*
Minulla on muuten jotain yhteistä Jorma Ollilan (Nokia) kanssa. "En ole järjestöihminen, en ole politiikkaihminen" hän sanoi Ylen aamun uutisissa. En minäkään.



Thursday, January 27, 2005

Orhan Pamuk


Taas löytyi yksi lemppari!! Oikeastaan 'löysin' hänet jo viime vuoden puolella, oli haastateltavana eräässä eu-dokumentissa, mutta nyt sattui kirjaston hyllyssä vastaan muuta hakiessa.

Niin juuri, kyllä kävin kirjastossa kun pitäis täytellä kaiken maailman papereita! Ja niin tietenkin, kyllä luen blogeja ja kommentoin kun pitäis ottaa selvää matkapäiväkirjasta! Ja tietysti, tottakai kirjoitan kun pitäis nukkua, että jaksasi aamulla täytellä, ottaa selvää ja laskeskella ja...

"After all, nothing can be as astounding as life. Except for writing.
Except for writing. Yes, of course, except for writing, the sole
consolation."
Orhan Pamuk, The Black Book


Kiireitä


Nyt alkoi taas hirvittää, niin kuin aina tähän aikaan vuodesta. Eiköhän ja onkohan kellään muulla ahdistusta tästä toiminnasta? Keisari kun on sitä mieltä, että pikku harrastukseni on jotenkin minulle tuottavaa... Silti, paperit, lomakkeet ja pumaskat pöydälle ja laskin käteen, voiko olla tylsempää? Tässä nyt menee loppukuu... yrittää todistaa, että taskut on tyhjät... ja varsinkin patjan alus, kaapit...




Wednesday, January 26, 2005

Anteeksi nyt kaikille...




Anteeksi nyt kaikille tuo edellinen postitus! Poiskaan en sitä ota, uskon edelleen, mitä uskon! Eikä anteeksipyyntökään ole aito. Sanon vaan kaiken varalta. No, otan sulut pois tuolta Moroskoopin linkistä, hyvä on.
Ei, päätinkin pitää sulut vielä...






Kuuluttaja !!



Jos et vielä ehtinyt huomata, kurkistahan kuuluttajaa ! Voisiko olla reinkarnaatio ? Saahan sitä kysyä. (Tätä toistakin mietin, 'asiaa' vai ei.)



Tuesday, January 25, 2005

Olen playboy...

playboy
You are a Playboy. You perv.

Johan se tuo edellinen testi, 'outous-osamääräni' kertoi, mutta että olen vielä pervo playboy, sitä tuskin uskoo kukaan? - Mistä nämä kaikki testit oikein tulee? Jotain outoa on muissakin kuin minussa, koskapa tämän testin linkki oli uuden blogilistan mukaan tänään päivällä kolmanneksi suosituin listautuneiden keskuudessa... Onneksi näin joutilaat päivät ovat harvassa ja pääsen testailemasta itseäni.


Uusi blogilista, nam!

Totisesti! Uusi blogilista on huiman selkeä ja helppokäyttöinen sekä silmää miellyttävä väritykseltään, sinistä, nam!

Ja nyt voi sitten 'pamauttaa' eli veivata jatkossakin... ;-) -----> -----> order now





Keljua... ja sitten ei


Kyllä en lähde enää reissailemaan, jos tämä ensimmäinen aamu kotona on näin synkeä! Pitkä, ei-kiire aamu ja ajattelin yöpaidassa venyä jonkin aikaa...

Tuntemattomasta syystä aamun lehti ei ollut tullut! Kyllä, luen vanhanaikaista paperilehteä! Ja kun tämän puutteen havaitsin, soitin het'koht'siltään vikapalveluun. Lehti tuli 15:ssä minuutissa.

Kahvia oli purkin pohjalla juuri sen kahden aamukupillisen verran, ok. Mutta kun olin lehden levitellyt pöydälle, astelin keittiöön kahvimukia hakemaan, avasin jääkaapin ottaakseni maitoa... Ei ollut maitoa. Se ihana poikani oli juuri luikahtanut ovesta ulos, koulutielle. Ja se sama ihanainen poikani oli käyttänyt kaiken maidon aamumysliinsä. Ruma ilmaushan siinä ilmoille pääsi. En juo kahvia ilman maitoa. Nyt join.

*
Sain yksityispostissa ystävältä kyselyn, josko reissuni oli sommiteltu Seymour Buttin tapaamiseen ja oliko se
rengas mukana. No ei! Ja tuhannesti ei!
*
Mutta, nettideittailijan täytyy pitää kyllä tatsi, joten kahdet sokkotreffit piti kokea.

Eka iltapäiväkahveille odottelin siis itseni ikäistä (ok, pari vuotta nuorempaa), itseäni 10 cm pidempää ja reippaannäköistä mieshenkilöä. Rehellisyyden nimissä, hän joutui odottelemaan minua viisi minuuttia, kun oli niin tavattoman liukasta ja halusin hiukka diivailla piikkareissa.
Astuin sisään kahvilaan ja katseeni viiletti tyhjissä pöydissä. Hetkinen, tuolla seisoo joku miekkonen. Jasso, ilme kertoo, että se se on. Etukumarassa, hartiat lysyssä; eipä varsin pidä paikkaansa urheiluharrastukset... Lähietäisyydellä myös pituus osoittautui parannelluksi, ehkä hän nyt sitten juuri ja juuri oli minua pari senttiä pidempi. Se yksinään ei tietenkään ole mikään kriteeri millekään (koko vartalon pituus,siis; muita senttejä kyllä arvostan!).

Ai-jai! Eipä ollut supliikkimiehiä hän! Yritin aika montaa aihetta; moottoripyöräily (hän harrastaa), liikunta yleensä (molempia piti kiinnostaa), teatteri, kirjallisuus, musiikki, you name it. Mutta kun ei tule kuin pari sanaa vastauksena, ei vastavuoroisuutta... Yritin hiukan huumoriakin, hän harrastaa puutarhaa ja viherkasveja, niin pikkusen vein puhetta kukkiin ja mehiläisiin. Ei mennyt perille, kyllä nolotti. Majapaikalle päästyä vaan harmitti! Miten niin sujuva kirjoittaja on noin ääliö tuppisuu?!
Jos hän tekisi sen henkisen iän testin, niin luulen, että olisi 10 v ikäistään vanhempi!!

*
Positiivinen luonne kun olen ja toisetkin tärät oli sovittu seuraavalle päivälle niin enkös vaan laittautunut uudestaan. Olipas sitten kokemus ihan toisesta laidasta! Ensinäkemältä ja ensi lauseesta alkoi uskomaton parituntinen! En osaa sanoa, mitä kaffen kanssa nautimme, mutta ainakin toistemme seurasta. En muista puheenaiheitakaan kovin tarkkaan, mutta hiljaista hetkeä ei ollut eikä mitään vaikeutta ymmärtää toisen elämänkulkua tai ajatuksen lentoa - niin samanlaiset ne molemmilla ovat olleet. Kumpikin olimme vieraassa kaupungissa ja lähteä piti.
Olisikohan mahdollista, että sokosti vois tavata oikeanlaisen ystävän? Nyt tuntuu siltä.


Monday, January 24, 2005

Matkalla



Reissasin muutaman päivän, vierailin sukulaisissa. Tein paljon huomioita. Minustakin tehtiin huomioita, jotka onneksi ystävällisesti kerrottiin.

Vaikka tarkoitan yleensä leikillisesti tituleerata itseäni keski-ikäiseksi, niin todellisuudessa pidän itseäni äärimmäisen nuorekkaana. Jossakin seurassa olen kuitenkin konkreettisesti 'vanha'. Yksi esimerkki matkalla oli, kun siskontyttäret lukulasini nähdessään antoivat palautetta. Jostain syystä olin kuvitellut lasieni olevan ihan 'modernit, tyylikkäät, nuorekkaat', mutta... Ovathan ne tosiaan jo viime vuosituhannella hankitut ja saivat kyllä aikaan vinoja hymyjä ja nenän nyrpistyksiä nuorisossa. On kai sitten seuraavalla kerralla hankittava kehyksetkin vaikka tähän asti vain linssit on vaihtuneet ja vaikka vastustan kulutusta itsetarkoituksena. Siis eikö tosiaan 'kissa-rillit' olekaan enää stylet?

*
Bussikyydistä nautin näin pitkänlinjan versiona monen vuoden tauon jälkeen. Yleensä kuljen omalla autolla, mutta lumimyrskyiset säät eivät kiehtoneet monen sadan kilometrin matkalle yksin. Etukäteen kuvittelin kuuntelevani kanssamatkustajien rattoisaa jutustelua, mutta eipä ole linja-autoissa tunnelmaa. Kännykät soi tauotta ja ainoat kuulemani keskustelut olivat tylsiä ja kiusallisen kovaäänisiä yksinpuheluita, huutoa pulikkaan ikään kuin se toinen ei olisi normaalikuuloinen. Tuskin kukaan muukaan oli kiinnostunut jonkun tuntemattoman luentojen aikatauluttamisesta, pyykin lajittelusta, lyijykynien terottamisesta (ei tullut uusia vihjeitä) tms.

Paneuduinkin antaumuksella kirjaani. Olin juuri mielenkiintoisessa kohdassa. Olin sulkenut silmäni hetkeksi ja kun taas katsahdin auton ikkunasta maisemaa - kuski oli edellisen seisahduksen aikaan vaihtunut - vatsassa muljahti. Hetkisen aikaa olin varma, että olin nukahtanut pitempäänkin ja minut oli jotenkin vaihdettu, kannettu väärään autoon. Olisin voinut vannoa, että koska olin vasta menossa määränpäähäni, niin tuon huoltoaseman olisi pitänyt olla menosuunnassa oikealla eikä vasemmalla, missä se nyt oli silmieni edessä. Pitkät viisi sekuntia. Tajusin, että bussi ajaa eri reittiä kuin minä tavallisesti. Eikä se sitä paitsi edes ollut luulemani huoltoasema. Samannäköinen vain.

*
Matkustellessa useampaakin henkilöä vaivaa jonkinlaiset ruoansulatusongelmat.
Sunnuntaiaamu oli matkan kolmas vieraissa oloissa. Aamutoimilla istuessa ajattelin jo kauhunsekaisin tuntein, että jo on kumma, jos ei nyt vesiklosetin röörit mene tukkoon kolmen päivän 'varastointini' jäljiltä. Onnekseni ei.

Samassa yöpaikassa olivat myös edellisen illan ja yönkin ystäviensä tupareissa viettäneet kummityttö ja miehensä, nuoria ovat he. Jossain vaiheessa tuli nuorimies, lähestyi kummityttöä ja kyseli löytyisikö tästä huushollista mahdollisesti apuvälineitä tukkeutuneeseen viemäriin. Isäntäväen poissaollessa tutkimme komeroita ja kaappeja. Välineitä ei löytynyt, mutta hyviä neuvoja paikallaolijoilta kyllä. Ja vahingoniloisia kommentteja, nauruakin sai krapulaa poteva poikaparka kestää.
Pitkän odottelun ja kiivaan kettuilun jälkeen- muillakin alkoi olla kutsumusta tuon yksinäisen istunnon alttarille- nuorukaisen ei auttanut muu kuin lähteä läheiseen kauppaan apuvälineiden hankintaan, kaikkea muuta kuin ystävällisten naurujen saattelemana. Sen verran kummityttö heltyi, että hihkaisi vielä perään ohjeeksi 'osta nyt pitkävartiset kumihanskat, jos et muuta löydä'. Poika palasi kasseineen ja nosti esiin ensimmäisenä mehupurkin ja sipsejä. Ei kuulemma kehdannut pelkkiä hanskoja ostaa.
Kaikkien osapuolten helpotukseksi tuo putkiongelma ratkesi sitten viimein. Kyllä jokaisen toiletin perusvarustuksiin pitäisi kuulua se, mikä-sen-nimi-nyt-onkaan-se-pumppu! Vai matkavarustuksiinko se kuuluisi?




Tuesday, January 18, 2005

Enhän mä muuten...


... mutta sininen on niin kaunis väri... sopii tähän ympäristöön...


What is your weird quotient? Click to find out!





Monday, January 17, 2005

Niin minullakin!

Aivan ensimmäiseksi haluan laittaa tähän terveisiä Moroskooppiin ja laitan linkin alastonkuvaani, kun naisbloggaaja-alastomuus kommenteista päätellen kiinnostaa. Ainakin kuva on ihan näköiseni (sanoi ystävätär, linkin kuvista olen tietysti 'Alone-Woman'). Sinun vuorosi Seymour Butt ;-)

Maalaisen juttuja lueskellessa löydän meillä muutakin yhteistä kuin Gilmoren tytöt. Esimerkiksi sellainen juttu kuin tuo rengas. Minulla oli nolo kokemus syyskuussa erään miehen kanssa - enpä tiedä kumpaa enemmän harmitti; onneksi oli melkein pimeää ja valitettavasti ei oltu juotu kuin saunasiiderit! Meillä oli ensimmäinen tällainen intiimimpi tapaaminen, mutta vuoristoradalle ei päästy.
Pari iltaa myöhemmin oli sattumalta naisten erotiikkakutsut, joilla oli näytillä sitten monenlaista vehjettä - nimenomaan vehjettä! Siellä oli myös tarjolla heti-mukaan six-pack, kuusi erilaisin näpyttimin varustettua mustaa silikonirengasta. Otettiin sitten tyttöjen kanssa porukassa sellainen. Nimensä mukaan siitä riitti kuudelle tutustuttavaa.
Eikun käsilaukkuun mukaan toisille intiimi-treffeille. Mutta sinne laukkuun se onneksi sai jäädä, sillä eka kerta oli toden totta ollutkin vain alkujännitystä...

Nyt sitten mietin näin vakavaa asiaa, että kuinka moni muu on tehnyt tuon ostoksen turhaan? Onko tämä suuri kansantaloudellinen menetys? Mihin muuhun tuota ihme-rengasta voisi käyttää? Nyt se on piilossa ja tarpeettomana pikkarihyllyni vasemmassa takanurkassa - vienkö kirpputorille vai ilmoittautuuko joku tarvitsija??



Sunday, January 16, 2005

... ja huomenna...


Seikkaileminen on mukavaa eri muodoissaan. Lukukokemus on melkein
aina seikkailu, elokuva tietenkin.
Minä seikkailen myös tv-kanavilla ja nykyään blogien maailmassa.
Keski-ikäistyvälle minulle (niin se on, realisti on kuitenkin oltava) on aina
seikkailu painaa ysiä tv-kaukosäätimestä, siihen on viritetty nuorison
musiikkitarjonta. Joskus saa sanoistakin selvää, niinkuin nyt aamulla, kun

Anastasia Bedingfield laulaa 'raikkaalla nuoruuden innolla ja viattomuudella'
-mistä nämä kaikki kliseet oikein tarttuu ;-D

Feel the rain on your skin
No one else can feel it for you
Only you can let it in
No one else, no one else
Can speak the words on your lips
Drench yourself in words unspoken
Live your life with arms wide open
Today is where your book begins
The rest is still unwritten.

Ei tarvi välittää eilisen mokista eikä värittää huomista millään aikaisempien
kokemusten aiheuttamilla oletuksilla.
Ja sitten avaan Blogistanian ja löydän näitä kyynisiä, kaiken kokeneita ja
kaikkeen kyllästyneitä nuorukaisia. Niin vaikeata on antaa itselleen anteeksi
(lue 2 viimeistä kappaletta). Tai sille toiselle.

Tässä vielä pätkä tämän hetken lempilaulajaa, Norah Jonesia:

Another love before my time made your heart sad and blue.
And so my heart is paying now for things I didn’t do.
In anger unkind words I said that make the teardrops start.
Why can’t I free your doubtful mind and melt your cold, cold heart?




tänä päivänä


Vailla kaikkea
uneksimaani
asun kaksiotani
Ei veden pärskettä.
Ei tuulen viuhua korvissani.
Ei yksityistä maisemaa.

Suihkussa.
Vesi loiskuaa lattiaan.
Tuuli helistää ikkunaa.
Silmät ummessa;
omin maailmani.
Mistä vielä uneksin?




Friday, January 14, 2005

Sukka kotona

(Kummallisia mielleyhtymiä voi tulla uutisesta; linkkiä ei voi laittaa, kun ei-valtakunnallisesta lehdestä kyse; lehtikin oli vuodelta -02; uutinen kertoi "kohteliaasta ja tyylikkäästä ryöstäjästä")

**

-Hei, duud, eiks sul tosiaan oo mitään muuta! Tsiikaa ny vähä tätä mun värimaailmaa! Tää sun harmaa ei vaan sovi. Ef-juu, tää juttu kusee viel!

Minkä vaivan mä olin nähny tän jutun eteen. Kävin suihkus, ajelin karvat. Kuteet oli järjestykses sohvan selkänojal, kaikki natsas toisiin, lenkkarin väri löyty kaulahuivist. Siis kaikki mätsäs ja ny ei jumankaut oo oikeenvärist reppuu. Ois pitäny ottaa se beessi veska, miss systeri toi sen antiikkisen lampun. Mut siin oli se öljyläiskä. Ja ny ei enää ehdi himaan. Tän on pakko duunaa.

*

Sängyllä, selän alla tuntuu jotain, keskisormi tavoittaa sukan. Kylmä, lamaava totuus. Makaaja näkee vasemman polven päälle nostetun oikean jalkaterän, sen paljaat, punottavat varpaat. Ei siinä muuten mitään erikoista voi nähdä, mutta tietoisuus sen alastomuudesta on ahdistava katselijaa pitkään, ehkä ikuisesti.

Että hän, tyylin mestari, suunnitteli ryöstön pikkutarkasti, kassaneidille puserrettua kumarrusta myöten… Ja sitten, unohdettuaan ensin kassin ja jouduttuaan turvautumaan lainareppuun, hän saa huomata vähäisen saaliin lakettuaan, ansaitulle levolle heittäydyttyään, että täydellinen rikos jäi haaveeksi – oikean jalan sukka oli ryöstön ajan kotona. Se täydellisesti muuhun asuun soinnutettu sukka.





Wednesday, January 12, 2005

Siistiä ja äkkiä!


Jatkan tätä tunnustuslinjaa ja myönnän auliisti, etten ole mikään himosiivoaja - mieluummin loikoilen ja luen runoja. Tämän luin ääneen sille 18-vuotiaalle kylpijä-pojalle erään 'löydön' innoittamana.

Keinustualivaatte alt
löytys kol siivu makkara.

Mut see ol kaupa metvursti,
kuulus selitys.

Minun selitys on, että Heli Laaksonen vierailee meillä unissaan. Pojan selitys oli, etteivät ole hänen. Ei tietenkään, jos ne on kaupan.

Siivoushetki taas selittyy sillä, että ystävätär soitti olevansa tulossa käymään. Kuin viestinä taivaasta kuulin televisiosta lauseet: "I just used a little citrus scented spray. It's so easy." Ja samaan hengenvetoon tuo juhlapöydän ääressä seisova mallinukke kertoo, että hänhän haluaa viettää aikaa miellyttävästi ystäviensä kanssa eikä suinkaan yrittää tehdä heihin vaikutusta. No, aivan niin! Sitähän minäkin juuri haluan. Citrus scented spray, sitä minullekin. Äkkiä googleen ja nyt tuli lisää ongelmia. Milloin sinä viimeksi teit tämän?

Lähdinkin hakemaan kaupasta hedelmiä ja keksejä. Jätin pari ikkunaa auki ja laskin tulikuuman veden sitruunantuoksuisen lattia-Andyn sekaan ämpäriin. Kaupassa käytyä vetäisin mopilla keskilattiat mattojen ympäriltä, keräsin enimmät lehdet, pesasin vessanpöntön ja heitin kuihtuneet kukat roskiin. Poika keräsi likaiset vaatteensa nurkista pyykkikoriin ja vei roskat ulos.
Laitoin vielä sitruunaruohon tuoksuiset kynttilät palamaan sulkiessani ikkunat.

Siinä me istuimme television ääressä syömässä omenaa kun vieras purjehti kukkakimpun kera keskellemme. "Miten ihana ja raikas tunnelma teillä on!" Se on joskus niin helppoa.





Monday, January 10, 2005

Miksi se minua oikein kiinnostaa?


*
Ei sillä, että kukaan olisi varta vasten minulta kysynyt, tai, että se nyt ketään erityisemmin kiinnostaisi, mutta laitanpa sitten vaikka omaksi ilokseni tähän ylös, mitä blogeja olen alkanut seurata ja miksi. Kaikki on vielä uutta, joten vaihtelua on varmaankin luvassa, kun tuota tuhannen kirjoittajan pinseri-listaa selailen ja selailen.

Ihan kauneusarvojen takia tuossa sivupalstalla ovat vaikkapa Dragon/kolibri, European butterflies(ihana vahinkolöytö), Take the weather with You(hienoja valokuvia), Bataattia, ranskalaisia elokuvia... (kaunis omakuva). Viimeksi mainitun löytäminen herätti suuria odotuksia, mutta tuo blogi on kai joutunut hylätyksi? Tähän estetiikka-osioon kuuluu minun silmilleni vielä Menopaussi, joka sekin täyttää myös muita arvoja luettavuutensa ansiosta.

Murreblogit kiinnostavat minua ja listani jatkeeksi saisi ilmoittautua! Nythän tuo on aika lyhykäinen!

Älylliset tyypit ovat minun makuuni; siihen tarpeeseen Sedis ja Tiedemiehen seikkailut sekä ehkä tämän sarjan mainioin Mitä lehtori/professori tekee, mielenkiintoinen sekoitus, välillä niin hymyilyttää.

Jos nyt lyhykäiseen blogiini tutustuttaan ei ole ymmärtänyt, niin selvennykseksi kerron tässä, että ihailen Japania, sinne haluaisin matkustaa ja kadehtien seurailen siellä vaikuttajia:
Shining Harmony times, Sushiraja, linkki suomalais-japanilaisseuran sivuille ja tässä ii-hana kuvagalleria.

Sitten on vielä sekalainen seurakunta blogeja, joista en itsekään ole ihan varma, mikä niissä viehättää, mielikuvitus ja sanankäyttö kaiketi. Moni pyörii siinä rajalla, kauanko jaksaa viehättää; mitä enemmän alkaa olla noita v- ja p-sanoja, sitä varmemmin jäävät listaltani jatkossa.
Mutta niistä ihan ykkönen on
Lausutaan kuten kirjoitetaan ja ison kuilun jälkeen perässä seuraavat Disposable eternity, Ei sinutella, Heijastuksia, Kilpirauhasen vajaatoiminta. Maalainen nousi listalleni siksi, että ilmoittautui Gilmoren tyttöjen katsojaksi ja Moroskooppi, no, sitä minä nyt vaan luen, kun ei koskaan arvaa seuraavaa aihetta.

Huomaan kyllä, ettei listallani ole montakaan naisbloggaajaa. Tykkään enemmään miehistä.


Lisäys myöhemmin:
Harmittaa kun jäi tuosta selostuksesta yksi mies, Kari T. vielä pois ja kuitenkin käyn hänenkin sivullaan melkein päivittäin. Nytkin tuli sitten vastaan tuo henkisen iän testi, jota minä en ole ennen tätä tehnyt, mutta kaikille muille se tietty on vanha juttu. Luulin, että miehet/klopit käy noilla testisivuilla enemmän, mutta paljastan oman testitulokseni ja yhteenvetoni.
Testituloksessa todettiin minun olevan henkiseltä iältäni 11 vuotta todellista, fyysistä ikääni nuorempi. Kun ikäisiäni on testattu 1834 hlöä, niin henkiseltä iältään minua nuorempia on ollut 19 %,samanikäisiä 5 % ja minua vanhempia 76 %. Yhteenvetona totean, että koska minä olen aina pitänyt itseäni poikkeuksellisen nuorekkaana naisihmisenä, niin noista tuloksista päättelen seuraavaa: testiin vastanneista 1834 ikäisestäni henkilöstä on suurin osa naisia, koska henkiseltä iältään minua nuoremmat vastaajat ovat (vrt. vaikka tuurna) miehiä, samanikäisetkin luultavimmin miehiä ja henkiseltä iältään minua vanhemmat eivät voi olla muuta kuin naisia. Joten - testeihin vastaajat ovatkin sitten n. 75 %:sesti naisia, m.o.t.




Thursday, January 06, 2005

Painon hallinta - vinkki Sinulle, Mies!

*
Tietysti nyt alkaa jokavuotinen( = keväinen/kesäinen/syksyinen) laihdutus tai ainakin niiden kuuluisien joulukilojen karistelu. Komea miesohjaaja olisi tietysti aivan ihana kannustaja! Tai sellainen tuutori/mentori..?

Painonhallintaohjeita pursuaa jopa kotiin tuotu esite.
Usein vinkkejä antaa mies naiselle.

Minä esitän kaikille yksinäisille miehille oivan keinon saada naistenkin huomiota. Liittykää miesvoimistelijoihin! Näillä miehillä on painon hallinta kohdallaan- heillä on ohjelmassaan muuten aivan mainio voimisteluliike nimeltä 'ruotsalainen pihakeinu', jonka tietysti suorittaa kaksi miestä... Hankkiutukaa paikan päälle katsomaan!!


Identiteetti, omaniko

Rakkaudesta
Miten hän saattoi kaivata toista, joka istui häntä vastapäätä? Miten voi kärsiä läsnäolevan ihmisen poissaolosta? (Mies osaisi vastata: voimme kärsiä kaipauksesta rakastetun läsnäollessa, jos aavistelemme tulevaisuutta, jossa rakastettu ei enää ole mukana, jos rakastetun kuolema on jo näkymättömästi läsnä.)

”Voi ei, ei ole olemassa rakkautta, joka selviäisi hengissä mykkyydestä.”

Ystävyydestä
"Miten saatoin vaatia häneltä sellaista? Etenkin kun hän oli ystäväni! Toimin hyvin epäystävällisesti! Sanotaan se toisella tavalla: se oli epäkohteliasta. Ystävyys on muuttunut sopimukseksi, joka määrää ottamaan huomioon ystävän tarpeet. On epäkohteliasta pyytää ystävältä asiaa, joka saattaisi olla hänelle kiusallinen tai epämiellyttävä."

"Ystävyys on miesten ongelma. Se on heidän romantiikkaansa."

Nimettömiä kirjeitä
Kirjeiden laatija ei halunnut mitään, ei kysynyt mitään, ei vaatinut mitään.
Nainen halusi olla ruusuntuoksu, leviävä ja valloittava tuoksu, hän halusi mennä kaikkien miesten luo ja vallata koko maailman miesten kautta... romanttinen lupaus suloisesta läheisyydestä...

Vieras mies vain istuu välinpitämättömästi punaviinilasinsa ääressä, tuijottaa tyhjyyteen eikä näytä huomaavan häntä.

Näkemisestä
Silmä on sielun ikkuna. Hän näki Naisen silmäluomen pyyhkimissä sielun siiven, siiven joka vapisi ja rimpuili...
"Halusin katsella silmäluomeasi, joka pesee sarveiskalvon kuin tuulilasin pyyhkijä pesee auton etuikkunan."
Ja sitten.
"Miehet eivät enää käänny katsomaan minua."

Mustasukkaisuudesta
Miehen tunne ei ollut yhtä tuskallista kuin ennen mutta tuhoavampaa: hiljalleen se muutti rakastetun Naisen harhakuvaksi rakastetusta Naisesta. Näin maailman arvottomassa kaaoksessa ei ollut enää yhtään vakaata pistettä. Jos Nainen on pelkkä harhakuva, niin koko Miehen elämä on myös harhaa.


(Kaikki lainaukset, suorat ja epäsuorat M. Kundera:Identiteetti)


Tuesday, January 04, 2005

Rikkinäisyyden täydellinen kauneus


*
Aina sanotaan 'kauneus on katsojan silmissä'. Se voisi olla totta, jos saisimme sisäistettyä tuon ajatuksen vaikka Leonard Cohenin laulun kautta.
Ring the bells that still can ring

Forget your perfect offering

There's a crack in everything

That's how the light gets in.

Olen kuullut tämän laulettunakin joskus, mutta sanat tulivat tässä - kiitos Sedis Blogille linkistä. Tätä, ylläolevan laulun sanojen esilletuomaa, kauneuden löytämistä epätäydellisyydestä, rikkinäisyydestä, iän, patinan ja kulumisen jäljistä, tarkoittaa japanin kielen ilmaus Wabi Sabi, joka siis vuonna 2005 on sitten New York Timesin mukaan in.

Samassa linkissä on myös muita ajatuksia vuosien ja kokemuksen tuomasta kauneudesta. Iäkästä puuta, jonka kuori on halkeillut, pidetään terveenä ja kypsänä vastustamaan erilaisten 'asukkien' hyökkäyksiä. Tätä ajatellen voisimme katsella vastaantulevan vanhuksen naurunryppyjä ihan toisella silmällä.

Täydellisinkään kauneus ei tee meihin niin pysyvää vaikutusta kuin kauneus, jossa on pieni erhe, särmää.