Am I waving

Thursday, December 30, 2004

Haikiaa online


Jotkut suree globaalisti, minä haikailen näin banaalisti.
Pieniäkin ihmisiä tarvitaan.

Sarjassa online

*
odottaminen
katse kohti joulua
tilana 'poissa'...

*
sama levy soi
kyyneleitä silmissä
jouluvaloja?

*
innokkaat sormet
avattuja kuoria
palaa Merkurius!


Tuesday, December 28, 2004

Hanki, äiti, elämä!


On kai se niinkin, että aikuinen ihminen ei saisi niin hirmuisen paljon haikailla tuon romantiikan ja ... perään. Mutta kyllä se polte on välillä kova. Leikiksi asti.

Poikani oli tuossa tyttöystävän kanssa lähdössä kylpylään pariksi päiväksi ja pakkasi laukkuaan.
Oikeastaan hän on mielestäni aivan liian nuori moiseen reissailuun, just vasta 18 täyttänyt. Eikö sinunkin mielestä ole kovin varhaista ruveta kylpylöissä käymään- siis tyttöystävän kanssa, joka on sitäpaitsi pari vuotta vanhempi!

No, nuorukainen kyseli minulta, että onkohan hänellä kaikki mukana, mitä tarvitaan. Aloin luetella: vaihtovaatteet (erittelin kyllä sukat, boxerit jne), hygieniatuotteet (erittelin kyllä deodorantti, hammasharja jne), lämpimät vaatteet ulkoiluun (joo,joo), kondomeita (luin juuri, että ei-toivottuja raskauksia saadaan alulle loppuvuodesta ja minussa ei ole mummo-ainesta)...

Sitten hän oli jo ovella lähdössä, tyttöystävä odotti autossa (hänen vanhempansa lainasivat, minä en tätä juttua rohkaise millään lailla). Ja minuun tuli mikä-lie leikkisyyden henki, poika suostui ehdotukseen. Pukeuduin salamana, nappasin lentolaukkuni vaatehuoneesta, äkkiä vähän huulipunaa. Kävelimme rinnakkain komean poikani kanssa kohti tyttöystävää. Se ilme oli juuri, mitä olin toivonutkin. "Käykö, että äiti lähtee mukaan?"

En minä sinne kylpylään päässyt. Menopaussiko iski moisen aallon; poika kehotti kutsumaan ystäviä pelaamaan tai lähtemään karaokeen. Oikeassahan hän oli, kyllä sitä jotain tyyliä ja älyllistä toimintaa tarvisi keski-ikäisellä naisella olla.
Varmasti olisi viisasta lähteä tuulettumaan, kun on nuo treffipalstatkin tämmöiseen aikaan niin tungokseen asti täynnä, että meilit häviää ja sähköpostit ei aukea. Vai kävikö siinä taas niin, että se mies vaan sai minut innostumaan ja nyt kähisee sohvansa nurkassa - tai vielä pahempi visio: hämähäkkinä neuloo seuraavaa satua pahaa-aavistamattomalle uhrille. Miksen minä saa koskaan olla prinsessa?!

Monday, December 27, 2004

Rehellisyydestä


Iski nyt sellainen rehellisyyden puuska.
Eli palaan nyt vähän tuohon uuteen mieheen.
Saatoit saada sellaisen kuvan, että minä jotenkin leikittelisin tuon miehen kanssa. No en todellakaan! Olen ihan tosissani ja haluan kuvitella hänenkin olevan.
Kuuntelen vain sellaista intuitiota, joka vahvistaa hyviä tunteita. Sellaiseen minua kehotti yksi niistä aikaisemmista miehistä, kovin fiksu ja filmaattinen maisterismies. Ja niin hänkin sitten hiljeni kun ehdin jo suunnitella yhteistä matkaa ja vaikka mitä, melkein aloin opiskella uutta kieltäkin hänen ilokseen.
Palataan tähän uuteen. Samoin kuin muutkin - onko tämä vertailu nyt välttämätöntä - hän ainakin sanoo toivovansa pitkäkestoista suhdetta, myöntää auliisti paheensa; ai niin, ei toiset ole myöntäneet mitään. Eikä hän oikeastaan muutenkaan ole kuin ne toiset. Ei ole vaatimalla vaatinut puhelinnumeroa, ei tiedä nimeänikään, ei ole tyrkyttänyt meiliosoitettaan, ei vastaa joka päivä posteihin, ei kysele seksimieltymyksiäni, ei opeta mulle sivistyssanoja, ei väitä tulevansa toimeen exänsä ja lapsiensa kanssa, ei ole kertonut kuntoilevansa, rullaluistelevansa, laskettelevansa, golfaavansa... Hetkinen, välittääkö se musta ollenkaan, jos se ei hoida itseään! Eikä se ole vielä edes ehdottanut tapaamista ja,
hei, me ollaan tunnettu jo viikko! Siis, jossakin on jotain vikaa! Luuleeko se, että minussa on jotain...
Sille minä en kyllä enää kirjoita. Taidan vähän muuttaa profiilia ja avata sen taas... Taidan laskea sitä ikääni parilla vuodella ja olisinko nyt välillä neitsyt horoskooppimerkiltäni - on niille miesressukoille edes yksi asia, mihin tarttua.

Kyllä keinuttaa


Aallokkoista on
ja tuntuu, että samanlaisena jatkuu tämä nettideittailijan elämä. Eihän tämä sinua enää jaksa kiinnostaa, mutta kiva kun kävit. Minä nyt vaan valitsin tällaisen teeman, josta jokaisella on ja saa ja voi olla oma näkemys; ehkä kokemuksiakin.

Mutta en nyt jaksa ihan koko historiaa kertoa, ihan vaan sen verran, että on niitä miehiä kuultu ja nähty ja kokeiltu. Osa on jääneet ihan meilien varaan, mutta yksi oli intiimietäisyydellä, tai oikeastaan kaksi. Kaksi. Oltiin ihastuneita.
On se vaan niin, että kyllä miehessä jokin vika on, jos sen pitää netin kautta naista hakea! En tiedä, mikä vika noissa miehissä on, mutta ei ne ihan normaaleja ole. Toinen haluaa tavata poikakaveriaan useammin kuin minua ja toisella on aikuinen tytär kylässä kaikki viikonloput eli me emme voi tavata. Minä olen ihan normaali; hiukan tissit ja peppu roikkuu, on semmosta iän tuomaa pussia silmien alla ja kaulassa, vaivasenluista vain toinen leikattu ja se se tvt vasta suunnitteilla (kun hiukan oon silleen muutenkin kuin sanallisesti inkontinentti). Mutta nuohan ovat sellaisia persoonallisuutta lisääviä piirteitä, en ole mitenkään tavallinen.

Nyt on menossa sitten jo toista viikkoa uusi mies. Hänen rajoituksistaan en voi vielä tietää ja hän vaikuttaa kovasti ihastuneen minuun. Se minua taas kummastuttaa, että kaikki miehet, joilla treffipalstoilla on ilmoitus ovat it-alalla tai harrastavat kirjoittamista jossain muodossa. (Tätä voisit mulle valaista. Jos tiedät siitä enemmän.) Ja niin tämäkin mies siis kirjoittaa jotain satuja prinsessasta ja siihen malliin. On muuten jo kolmas noihin fantasioihin kiintynyt. Minä tietysti oon mukana niin kuin 'eka kertaa'.
Mutta kerron sulle lisää sitten kun taas kirjoitellaan!