Am I waving

Wednesday, August 03, 2005

Kerron kaiken!



Ajattelin, että koska kirjoituksessa on ollut tällainen tauko, niin kerron nyt sitten melkein kaiken.
Ensiksi tietysti tärkein: kyllä tunteet edelleen käyvät kuumina tämän herrahenkilön suuntaan! Ja tietenkin ne sieltä suunnasta kuumottavat takaisinkin; juuri tuli aika... lämpöisen suloinen viesti puhelimeen (virallisesti olin jo mennyt nukkumaan hetki sitten).

Mitäs muuta siihen kaikkeen nyt sitten kuuluisi!? Hassuahan se on, että maailmaani ei nyt kauhean paljon muuta mahdu! Vietän kaiken vapaa-aikani hänen luonaan - olen ihan kesäuinti-fani ja hän asuu järven rannalla. Niin, no niinhän minäkin asun, mutta hänellä on oma ranta ja rantasauna. Ja mansikkamaa. Ja viinimarjapensaat. Ja omenatarha. Ja marja- ja sienimetsät niinku omalla 'tontilla', juunou! Kanttarelleja ja vadelmia on jo saalistettu.

Minusta on puolivahingossa kehkeytynyt oivallinen ruoanlaittaja ja erinäisten piirakoiden leipoja. Ihan turhaa kyllä naureskella vanhalle viisaudelle, sille 'tie miehen sydämeen...' Johan tässä menikin monta vuotta, että tuli tehdyksi aina niitä samoja sapuskoita, jälkikasvun mieleisiä ja helppoja, nopeita jne.

Luojan lykky, että jälkikasvu todellakin on jo lähes omilla teillään - hänellä on kesätyönsä, tyttöystävänsä (edelleen se sama, en uskonut silloin joskus heidän tunteisiinsa, sainpahan korjata näkemyksiäni), on kaverit ja kesämenot. Näemme pojan kanssa vain silloin tällöin, pyykkikoneen äärellä, jääkaapilla... ehkä kerran viikossa. Onneksi on puhelin, tekstareita vaihdellaan tiuhempaan.
Meidän kotimme on todella majapaikka, josta kukaan ei huolehdi. Siellä Hänen luonaan muutin keittiönkaapit ja liinavaatekaapit, vaatehuoneet vähän uuteen malliin... Säikähdin jo itsekin ihmeellistä vimmaani, mutta palaute oli kiitosta toimivasta järjestelystä. Hei, siis oikeesti, siellä oli ihan siistiä, mutta kun tavarat oli jotenkin kummallisissa paikoissa! Ne piti vaihtaa 'oikeille' paikoille!

Mietin ihan vakavissani lähtöä tästä tutuksi tulleesta kaupungista. Joskus taannoin jo haikailin runollisesti näitä maisemia, mutta tällä hetkellä en enää tunne oloa kotoisaksi tässä nykyisessä majapaikassa. Kotini on jotenkin jo siellä, missä yhteinen peittokin on. Peitto, sellainen tuplaversio, tuli muuten ostettua noin kolmen viikon tuttavuuden jälkeen - enkä se ollut minä, joka sen hankki. Eikös ollut ihan miehekkään romanttinen veto tuo!?

Tämä postaus on just yhtä sekavan hupsu kuin minäkin, tai minun olotilani. Minähän olen ihan yhtä viisas ja järkevä kuin aina ennenkin. Ostin tänään sellaisen kivan peilikaapin... Niin, sinne kotiin; kun hänen peilikaapissaan on ne sellaset kummat ovet, joista ei näe föönata hiuksia! Tästä näkee. Juunou.



Thursday, June 30, 2005

Kesää kaksin


Kun nyt viimein kolmen päivän miettimisen jälkeen muistin tunnussanani tänne bloggeriin, niin varmaankin pari lausetta on paikallaan.

Kesäkuu on kohta mennyt. Joku väitti, että on ollut koleaa ja sateista; en muista. Tunnustan, että ihastukseni Häneen ei lainkaan laannu, syvenee vain. Kaikki liikenevä aika kuluu toistemme seurassa. Ympäristöllä ei juuri ole merkitystä; ajatuksemme ja sanamme kietoutuvat kiehtovalla tavalla toisiinsa. Hiljaisuuskin välillämme on täysi toisistamme.

Juhannuksena juhlittiin Hänen sukunsa kera herrahenkilön pyöreitä vuosia. Neljä vuorokautta 'vieraiden' ihmisten keskellä on aikuisellekin kova paikka. Juhlijoita oli lähemmäs viisikymmentä tuolla suvun yhteisellä kesäpaikalla ja puolet väestä yöpyi mökeissä ja teltoissa. Kyllä savusaunassa pääsee liiankin lähelle uppo-outoja rakkaansa sukulaisia. Minä kun haluaisin pitää etäisyyttä, säilyttää erakkouteni niin pitkälle kuin mahdollista.

Taisin silti selvitä hyvin, koskapa sain halauksia ja kännykkänumeroita vaihdeltiin. Haluan joitakin noista sukulaisista tavata uudestaankin! Rehellisyyden nimissä, en kaikkia, mutta nuorisolla oli hyvin kiinnostavia ajatuksia ja harrastuksia. Luultavasti tuo mökki on loppukesästä uudelleen leppoisana lomakohteenamme - tuskin silloinkaan onnistumme olemaan aivan kahden...



Friday, June 10, 2005

Kuuntelen, joo!


Ammu haastoi kertomaan...

Tosihan on, etten pakottaen kuuntele mitään, vapaasti valiten kestosuosikit ja tämän hetken illuusiot sekaisin:

1.Norah Jones (paha addiktio, mikä tahansa kappale käy)
2.Pink Floyd: Wish you were here
3.John Lennon: Imagine
4.Aki Sirkesalo ja Lena Nilsson: Mysteriet
5.
Janis Joplin: Me and Bobby McGee (ei sitten mitään yhteyttä mihinkään naisasia-jutskiin)
6.Anna Eriksson: Kesä yhdessä

Tämä nyt on ihan pika-ajateltu lista, jota ilmeisesti muuttaisin jo puolen tunnin päästä erilaiseksi. Esimerkiksi en vaihda kanavaa, jos radiosta kuulen klassista (melkein mitä vaan), kotimaisista Zen Caféta, Mambaa, Yötä... tai sitten ketä tahansa käheä-äänistä ulkolaista tai Marstiota tai... Siis sanon suoraan, että kanava vaihtuu HETI, jos kuulenkaan nimen Katri-H tai sitten se tyttöduo mikä-se-nyt-olikaan...

En tiedä, ovatko vielä kuunteluistaan kertoneet esimerkiksi Mette tai Surullinen tai Juuri Sinä, joka haluat vaan kommentoida! Ole hyvä!




Varpaat järvessä...


Kuumia aurinkoisia päiviä on tietenkin ihaninta viettää järven rannalla rakkaassa seurassa! On niitä pilvisiä ja koleitakin päiviä ollut rattoisaa kuluttaa samaisessa paikassa ja seurassa, mutta helteitä on paras alkaa tulla jo!
Tietysti siis tänään porottaa, kun ajelen maanteitä ja kaupungin katuja ja kuljen asioilla, jotka vaan on hoideltava paikan päällä eivätkä sieltä etä-paratiisista onnistu.
Vaikka tulin kotiin vain pariksi päiväksi, niin otin palasen paratiisista mukaani kukkien muodossa, syreenitkin jo aloittivat kukintansa kaikkien tuomien, hedelmäpuiden ja kielojen sekä lemmikkien jälkeen. Ihanaa on nuuhkia sulotuoksuja kun ei ole allerginen! Ja kohta pian sitten kukkivat juhannusruusut, idänunikot, akilleijat, monet vanhat perennat.

Olen harmissani kun tunnen niin vähän lintuja. Lehto-paratiisissa asustelee niin monia tuntemattomia visertäjiä, joita en kiikaireillakaan pääse näkemään - silloin olisi aika mukavaa tunnistaa niitä säkeitä.
Kelopuun koloa tarkkaillessa sinne kiikutti tiais-pariskunta ruokaa tosi kiivasta tahtia. Minun tarkkailutaukoni jälkeen saman kolon äärellä pyöriskeli ja koputteli käpytikka; minuunhan iski kauhu, josko tiaisen jälkikasvu oli sitten mennyttä?!
Pääskysillä on pesänsä autokatoksen sisällä kauniisti auton molemmin puolin... Luulen kyllä, etteivät ne silti osaa ruokinta-ajan 'roskia' kipata kaaran ympärille?! Mielenkiintoista tarkkailtavaa siis riittää ihan pihapiirissä saati sitten kaikkien kävelyretkien varrella.

En osaa ajatella eläväni ilman noita maisemia; tämä tapahtui aika nopeasti... Vältän tahallani mainitsemasta Häntä; tämä luonto-ihastushan on vain sivujuonne varsinaisessa tarinassa.


Tuesday, May 31, 2005

kaipaamatta mitään...



Onko ihanampaa kuin kevätkesän puron helmeilevä, riemullinen rallatus! Reunustoillaan uhkeat kotkansiipisaniaiset ja rehevänkeltaiset rentukat! Tuomi on täydessä kukassa, kielojen vuoro tarjoilla tuoksuaan ihan näillä hetkillä...

Mitään lisää en tähän hetkeeni kaipaa. Eron hetken haikeudenkin voittaa kirkkaasti tietoisuus jälleennäkemisestä.





Wednesday, May 18, 2005

Katoaminen...sulautuminen...

Seuraavan runon myötä, pii-itkä tauko! Hänen kirjeessään luki "Jänis syö voikukan lehteä tuossa ikkunan edessä" - minä lähden sinne, järvelle, lammelle, purolle... Henkisestä Vilijonkkuudestani huolimatta päätin katsoa pyörremyrskyn keskukseen!

(Marja Mattlar:Jos sinä olet kivi)

Jos sinä olet kivi
niin minä olen vesi,
joka pisaroi pinnallesi pehmeästi.
Jos sinä olet vuori
niin minä olen sumu,
joka hiipii huipullesi hyväilevästi.
Enkä kuitenkaan sinua kesytä
haaveiden villiä lentoa väsytä koskaan.

Jos sinä olet saari
niin minä olen vene,
joka liukuu luoksesi vääjäämättä.
Jos sinä olet aalto
niin minä olen ranta,
joka kutsuu sinua lakkaamatta.
Mutta milloinkaan en ryhdy sinua muuttamaan
vapaata lintua paikalleen sitomaan koskaan.

Jos sinä olet läsnä
niin minä olen hiljaa
ja kuuntelen sinua keskeyttämättä.
Jos sinä olet kaukana
niin minä elän silti
ja kuljen sinua itkemättä.


Friday, May 06, 2005

Mee mii muu



Tämä on se meemi, jonka kaikki muut jo teki; eli otetaan ne viisi kirjaa hyllystä...

1. Ota hyllystäsi viisi kirjaa...
2. ja ensimmäisestä kirjasta ensimmäinen virke,
3. toisesta kirjasta sivun 50 viimeinen virke,
4. kolmannesta kirjasta toinen virke sivulta 100,
5. neljännestä kirjasta sivun 150 viimeinen virke sekä
6. viidennestä koko kirjan viimeinen virke.
7. Tee virkkeistä jono.
8. Nimeä lähteesi


Aallot solisevat. Tunisian imaami nai sinut. "Miksi et sitten nostanut häntä takaisin selkääsi?" "Puhutte kuin vanha ihminen, joka on joutunut kokemaan kovia." Olen tässä... ja nyt... autuaana...

1.Eila Kivikk'aho Valikoima runoja
2.Alivaltiosihteeri Virallisuus tai henki
3.J.R.R. Tolkien Hobitti
4.P.Coelho Istuin Piedra-joen rannalla ja itkin
5.John Selby Seitsemän mestarin tie



Tuesday, May 03, 2005

Yritystä rakkausrintamalla


Varmasti olen yrittänyt aika monta kertaa kirjoitella, rakas lukijani!! Tämä bloggeri ei vaan ole toiminut enkä kyllä voi tietää, miks ei!

Kevät ja runot, siinä taas sellainen toisiinsa koplautuva pariskunta, niin siis viimesen päällehän se olisi tietysti Heräävä Kevät ja Rakkausrunot. Löysin taas suosikiltani mainion pätkän. Kannattaa kuunnella runo hänen omana esityksenään! Mutta laitan nyt tekstiäkin, jos ei kuuntelu onnistu.

Siispä osa Heli Laaksosen runosta

Halonhakkaajan puhelin on kii
.........
On päivi ko mää tahro sunt kokonas/
ja päivi ko mää tahro sunt kaikkines päivines/
ja muit päivi on kans, ettet peljästy./
Eerikki hei, arva mitä,/
ei mittä/
ja kaikki mittä ossan sanno.

Olenhan minä omiakin runoja väsäillyt, tai ne ovat ihan itsestään vaan tunkeneet luokseni. Hetken jo luulin kirjoittavani tähän pätkän, mutta en uskalla, taitaa olla vielä keskeneräinen, kin.